Karlskrona-Viggenin haku Ruotsista
LÄHTÖKOHDAT
Maken naapuri
kaupitteli Ruotsissa olevaa Karlskrona-Viggeniä, 7,1
metriä pitkää purjevenettä vuodelta 1971.
http://w1.185.telia.com/~u18500250/Viggenklubben.htm
kansanveneen omat sivut.
Make innostui
asiasta jo moottoriveneen omistavana. Kysyi minulta (Taitolta) koska lähdetään
hakemaan venettä. Lupauduin mukaan moottoripursi miehenä, mutta tahdoin aidon
purjehtijan Teron myös mukaan.
Tässä lähtökohdat seuraavalle matka kertomukselle.
14.6.2002 perjantai
No niin,
valmistelut on tehty ja on aika ryhtyä matkaan.
Kokoonnuimme 19.00
(myöhässä) Nummelassa .
Ahdimme automme ja
suksiboksimme täyteen. Lisäksi vielä 4 henkilöä, joista 3 takapenkillä, koska
oikea etupenkki oli myös pyhitety tavaroille.
Niin, itse
asiassa kuljettajaksemme lähti Masa, joka on vaimoni ISO veli. Myöskin myrskyhaukka toiselta nimeltään, koska aina kun hän
on kanssani veneilemässä, joudumme myrskyn kouriin. No onneksi tälle matkalle
hän lähti pelkästään siirtämään miehistön ja kaluston Sigtunaan
Märstä Båatklubin satamaan,
josta vene piti noutaa.
Perämoottori
löytyikin yllätykseksi Suomesta, joten sekin täytyi
viedä matkassa mukana. Aggrekaati myös, jotta
lukuisten suunnistus laitteiden (3 *PC, 3*GPS,VHF,)
lisäksi saisimme föönimme ja sähköhammasharjat toimimaan. Paljoa voi vähentää,
vähää ei voi lisätä.
Eikun matkaan
kohti Turkua, jossa Seawind maltillisesti odotti
aikataulun puitteissa.
Hytti oli neljälle
sopiva, ja kun matkan hinta oli 110€ aamiaisineen ja autoineen, niin sekin
kuulosti kohtuulliselta.
Laivassa
katkarapuvoileipiä ja lihapullia muusilla syötyämme uskalsimme mennä juomaan
muutamat oluet. Samalla kävime läpi tulevaa, ja
tutkimme porukasta, kuka tekee mitäkin. Make päätteettiin itseoikeutetuksi laivanvarustajaksi, koska hän
joutui hoitamaan kustanukset ym. ressit,
mitä miehistö ja ympäristö saa aikaan.. Terolle tuli
vastuu purje, masto, köysi, takila, vanti ym. , mitä
niitä nyt onkaan, jotta purkkari pysyy pinnalla. Myöskin hänellä on parhain kokonaisnäkemys asioista, koska
hän on purjehtinut jo 4v saakka (puttuuko tuosta
nolla, ei…)..Taitosta tuli kippari, koska hänellä on pullo hartiat, niin ei
pääse vastuu painamaan (tehtävään kuuluu meriselitykset). Myöskin
hän sai navigointi vastuun. Valitettavasti hänellä ei kuitenkaan ollut navigointi/purjehdus kokemusta,
joten hänen suorat viivat olivat joskus liiankin suoria, eivätkä aina
huomioineet tuulen suuntia (taas oppi uutta).
No Matti oli itse
oikeutettu päällys mies ja liikennöitsijä, koska hän meni jo nukkumaan siinä
vaiheessa, kun yö hämärsi, ja ryhdyimme suorittamaan baarissa yöpurjehdusta
viittojen, loistojen , majakoiden, laivojen, veneiden
ym. seassa. Muutamaan kertaan olimme jopa
huolissamme laivan käänteistä, mutta tulimme siihen tulokseeen,
että he kai tietävät mistä mennään.. Parin karille ajon jälkeen menimme
nukkumaan. Hyvää yötä.
15.6.2002 lauantai
Kuorokkaan yön
jälkeen, aamu valkenee tyhjin vatsoin. Aamiaiselle nauttimaan suun ja silmän
ruuasta Tukholman saariston kera, johon joutuisimme palaamaan ilman seisovaa
pöytää ja jo hankittua TaxFreetä.
Auto ulos ja parkkiin soittamaan Maken serkulle
Tatulle. Viimeinen
löytyi oikea numero ja kontakt syntyi. Mies kertoi
olevansa samassa paikassa kuin me ilman visuaalista havaintoa. Löytyi viimein
vieressämme olevan pakettiauton toiselta puolen. Eikun
Märstään, jossa tavoittelimme Ekiä, joka oli hauassa olevan purkkarin
suomalainen naapuri veneilijä. Mies löytyi ja jatkoimme satamaan kokemaan
valokuvien täyttymystä.
Miehet
hyökkäsivät kuin sika limpun kimppuun. Vaikka vene oli vanha, niin ulko pinnasta ei löytynyt moitteen sanaa. Sisätiloissakaan
ei ollut mitään ylitse pääsemätöntä, joten uskoimme jo mahdollisuuteen päästä
sillä Suomeen.
Eikun töihin, Make selvittämään nostoa veteen, johon oli luvassa traktori
saman päivänä, iki optimisti.
Tero uppoutui
imurin kanssa veneen syövereihin. Ilmeisesti oppi sitä kautta parhaiten tuntemaan
veneen sisärakenteen. Perusteellinen mies, mikä myöhemminkin tuli ilmi.
Kippari hääri
sinne sun tänne..
Myöhemmin osa
ryhmästä hyökkäsi paikalliseen ”Biltemaan”
jälkihankintoja hoitamaan.
Saapuivat vihdoin
hampurilaisten kera, vaan traktoria ei missään.
Aamulla
liikennöitsijä Masan pitäisi lähteä kohti Suomea, joten jäisimme
venepakolaisiksi Ruotsiin kuivalle maalle.
Lisäksi tummat
pilvet ilman traktoria ryhtyivät luomaan synkkyyttä tulevaan.
Oli laitettava
pysyvä leiri veneen viereen.
Illan tasoittelimme
makkaran ja TaxFree tuotteiden voimalla.
16.6.2002 sunnuntai
Aamu on aina
iltaa viisaampi, mut ei tänään. Traktorin piti tulla taas klo:10.00.
Päivällä kipparille tuotiin kommunikaatio ystäväksi, englannnin
kieltä sujuvammin puhuva ruotsalainen, joka totesi ettei traktorilla onnistu. Vara suunnitelma, puhelin numero, josta
löytyi asiallinen nostoauto. Traktorin kuski tuli kello 16.00, jolloin
totesimme kaiken menneen päin p(ehmusteita).
Tilasimme nostoauton aamu seitsemäksi, kannoimme maston satamaan, testasimme
perämoottorit ja kaivoimme neniä (omia). Lopulta typertyneinä ryhdyimme
rankemmin tarkastelemaan TaxFreen voimaa, osin
tuohtuneina. Samalla opetimme ruotsalaisille GPS-suunnistuksen
saloja DVD:n voimalla. He olivat otettuja. Onneksi
uni tuli jo kolmen aikaan.
17.6.2002 maanantai
Mukava herätä
aamuun seitsemältä, pelkällä kahvilla, kun se
on siinä:
Venho oli vedessä
alta aikayksikön, (joita oli mennyt hukkaan jo noin 40kpl).
Asiantuntijat
hyörivät veneen kimpussa, kippari hikoili, kessutteli, kävi jopa suihkussa.
”Vintex” tehtiin oksasta, nippusiteestä, muovipussin osasta
ja eristysnauhasta.
Eki keitti kunnon
kahvit ja tarjosi ne laiturilla. Niitä hörppiessä työ kävi joutuin.
Masto oli
nostettu ja vene oli valmis puolenpäivän aikaan, mustat pilvet olivat
väistyneet, ja matka alkoi.
Sigtunasta kohti
Tukholmaa, järvimaisemassa olimme huojentuneet pitkästä odotuksesta. Veneen
perää koristi Suomenlippu. Ruotsinlippu jäi minulle ”sotasaaliiksi”. Olimme
kuin tyhjän päällä, ehdimmekö Suomeen juhannukseksi. Tuuli kevyttä, kapeissa
paikoissa moottoreilla, tätäkö se nyt on. Onneksi realiteetit ryhtyivät
palamaan. Vene kunnossa, alkutuntuma siitä erittäin hyvä, tällähän voi jopa
purjehtia. Pilssi, purjeet OK, moottori (Suzuki
7.5hp) temppuili tiukoissa paikoissa (nosto silta), mutta nykäisten vaihde
päällä lähti uudestaan käyntiin.
Tukholman sillat
ja sulut tulivat vastaan.
Ensimmäinen sulku
oli poistettu käytöstä, mutta ei sen ohjekylttiä, josta turha luku kierros, kun
tuo ruotsinkieli ei ole niin hallussa.
Suluissa vanhempi
pariskunta aikansa temppuili purkkarilla, ja viimein
sai sen väärin päin kiinnitettyä juuri ennen isomman laivan törmäystä.
Pojat sanoivat,
että taas saa vaimo kuulla kunniansa, vaikka vika kyllä oli miehessä.
No parasta oli,
kun he peruuttivat veneen sulusta ulos, niin tuli monet olympia
urheilijat mieleen, jotka ohittavat maaliviivan takaperin. Ei pitäisi nauraa,
hah hah haa (tämä kyllä joskus kostautuu).
Oli muuten elämän
ensimmäiset sulut sisäpuolella.
Vähän matkaa
kanavaa eteenpäin, ja realiteetit kasvoivat, olimme merellä, lähellä paikka
johon tulevat Vikingline, helppo
laivamatkat.
Ajoimme koneella,
haistelimme tuulta ja suunnistimme Fjäderholmaan tankkaamaan. Kiitos, ilta oli 20.00 ja
kaveri sanoi; no deal, place
close, lautta odottaa. No lautta ei odottanut ja dealasimme vielä yhden 10 litran kanisterin lisää. Nyt
yhteensä 50 litraa polttoainetta tyynen varalle ja 2-T öljyä tarvittava määrä.
Teron tarjoamat
pulla kahvit (oli kuullut Suomesta, että hänen vanhalle purkkarille
oli tullut ostaja) juotuamme, lähdimme matkaan.
Akuista poltimme
sähköä ajovaloille, ja totesimme, ettei PC enää saanut virtaa akusta. Luotimme aggrekaatin voimaan, kuitenkaan sitä käynnistämättä, koska PC-potki vielä pari tuntia omalla akulla. Päivä oli pitkä
(niin kuin edellinenkin, joka jo söi osan tätä päivää), päädyimme Vaxholmiin puolen yön maissa. Naaman pesu, olut ja jätkät
oli kypsiä yöllistä konserttia varten.
Aurinko laskee.
18.6.2002 tiistai
Aurinko nousee,
ja taas elämä jatkuu..
Aamu kahvia, ruoka
kauppaa, hankittiin sankkoja tuplasti moni käyttöön, niin elämä hymyilee.
Grande final oli alkamassa , vaikka me ei sitä vielä tiedetty. Yhden toista aikoihin
lähdimme matkaan kohti Sandholmia, tuota ulkoavaruuden (meren) reunaa , koska sää tiedotukset lupasivat sitä parasta, noin
10ms, ja lounaasta.
Vähän alle heitti
tuulen voima saariston katveissa, ja nahka kärventyi. Saaristo oli kuitenkin
näkemisen arvoista, ja joskus sinne mieleni, ehk venhonikin palaaa. Matkalla kohtasimme
lukuisat armeijan veneet, pieniä matkustaja aluksia, yhden suuren kolmimastoisen
merirosvolaivan. Muutamat purkkarit samassa
kokoluokassa, annettiin mennä ohi, koska meillä oli peräkärry (jolla) perässä.
(80km/h rajoitus).
Kanholmsfjärdenillä pääsimme testaamaan luovimista ja kylkimyyryä, vaikka sisälaidoilla
seisominen ei ollutkaan mukavaa, luottomme veneeseen vain kasvoi. Sandholm
suhisi vastaan ilta kuuden aikaan. Emme olisi tohtinet
jarrutta, mutta kuitenkin pysähdyimme. Sitten se iski otsaan, kuin metvurstia
(salamia) kirkkaalta taivaalta. Säätiedotus oli muuttunut oleellisesti
aamuisesta, n15ms lounaasta. Ei hyvä, joka suuntaan oli pitkä matka. Mietimme
tilannetta pitkään, otimme yhteyksiä Suomeen, josta saimme omat säätiedotukset,
keskustelimme asiasta, pohdimme ja pähkäilimme. Realiteetit
ovat realiteetteja. Arvioimme että ovat
rajoissa, tuulensuunta oikea ja vene luotettava. Perässä vedettävän jollan
koimme ongelmaksi, mutta sitä ei olisi voinut kannellekaan sitoa.
Nautimme terveelliset
hampurilaiset (ettei vello vatsassa). Makeavesi tarkastus. Tero tarkasti
mastot. Reivasi (rullareivi) ison valmiiksi. Jollan köyteen jouset ja varmistus
naru.
Lähtö Sandhamista noin 20.00, tuntui kolkolta koska oli ilta.
Kaikki muut veneet tulivat maihin päin. Sivu aallokko ja karien hakeminen aavan
reunalla eivät niinikään piristäneet tunnelmaa. Kun
saimme suunnan 74.2 astetta, tilanne parani oleellisesti, kun pääsimme
sivumyötäisessä ratsastamaan seuraavat reilu 100nm. Illan ja pilvien hämärässä
vielä näkyi takana pari isompaa laivaa lähtevän ulos, toinen ilmeisesti
Helsingin suuntaan ja toinen Viroon.
Tero meni
nukkuman, pitelin pinnaa ja Make sylkäisi hampurilaisen
ämpäriin.
19.6.2002 keskiviikko
Yöllä tuuli
yltyi, ja herätimme Teron ottamaan ison alas. Fokka riitti hyvin. Jolla alkoi käydä
riesaksi, nyki ja tempoili kuin villi ori. Pari kertaa se ajoi aallossa
peräpeiliin. Riskinä saattoi olla myös että se tulisi istumakaukaloon ja jonkun
niskaan. Ajatuksissa oli jo sen hylkääminen. Täysi jerrykannu
lähti jollasta kuin leppäkeihäs, kiinnitys hihnojen katkettua.
Meri teki XXX kello 6.28 aamulla suomenaikaan päätöksen
puolestamme. Köysi meni poikki. Varmistus köyttä emme saaneet siirrettyä
ajoissa jousituksen piiriin, joten sekin katkesi. Jätimme jollalle haikeat
hyvästit. Siinä merenkäynnissä olisi ollut hengenvaarallista yrittää saada sitä
enää liekaan. Meri otti taas omansa. Myöhemmin arvioimme sen vaeltavan Kökarin paikkeille Turunmaan
saaristoon.
Tunnisteina;
hyljejolla, C14 edessä, Tohatsu 4,5hp, airot, ja
A-tikkaat (no onneksi ei sentään veneen säilytyspukki).
Matka alkoi
muuttua tappiolliseksi, kun vielä toinen ämpäreistä huuhtelu vaiheessa jäi
aalloille, kahvan katkettua.
Aiempia
menetyksiä oli jo vinssinkampi ja kaksi lepuuttajaa.
Vaihtelimme
vuoroja, ilman vuorolistaa, koska enemmän oli haluja ohjailla, kuin olla passiivisena.
No aamu piristi
olotilaa. Tero meni lepuuttamaan Bågskärin jäädessä
takavasemmalle. Minä ryhdyin etsimään etuoikealta SuomenLeijonaa.
Löytyi viimein,
mutta etäisyyden takia tuntui mitättömältä tapilta, jota kuitenkin useamman tunnin
”kiersimme”. Maaton majakka, tappi meressä, veneellä huonolla kelillä mahdoton
hakea suojaa, helikopterilla kylläkin ?
Ulkona oli hyvä
olla. Nukkuminen loi mitä ihmeellisempiä unia, äänistä
ja keinunnasta johtuen, pääsääntöisesti painajaisia, johon heräsi ja meni mielummin nauttimaan ulkoilmasta.
Päivä oli komea
ja aurinkoinen, myrsky muuttunut tuuleksi, matka joutui suuremmitta ongelmitta.
Toinen ämpäri halkeisi huuhtelussa. Miksi lintuja näkee
täällä, missä on paljon ei mitään.?
Utö saattoi olla
näköhavaintona aallon huipulta.
Täytyy vaihtaa
vaatteita, kun Tero kasteli ne edellisenä yönä pärskeillä.
Kärpäsiä, ei voi
olla totta. No tarkemmin katsoessani venettä, ei meillä ollut jääkaappia, ruuat ja
vaatteet olivat sikin sokin myrskyn jäljiltä. Eikä meidän päällimäiset
voimavarat kohdistuneet siivoamiseen. Voi voi, miksi täällä ei ollut naisia mukana, tai onneksi ei.
Ensimmäiset ja viimeiset kerrat eivät ole mukavia kenellekään.
Joku piipittää,
saame tekstiviestin Maken kännykkään. Olemme tulleet
ihmisten ilmoille ja tuntuu samalla kertaa hyvältä ja pahalta. Kenttä on huono,
mutta saan tehtyä Hangon Merivartiostoasemalle ilmoituksen kadotetusta
jollasta. Lupaan vahvistaa vielä ilmoituksen, kun saavumme Hankoon. Myös
lähettelemme läheisillemme tekstiviestejä, koska olemme olleet
tavoittamattomissa reilun vuorokauden.
Päivän jälkeen
tulee ilta, sen myötä yö komean auringon laskun saattamana. Suuret aallot
muuttuivat mainingeiksi, tuulen ollessa edelleen n.11ms lounaasta. Ilo surfata,
ja kuunnella veneen kohinaa surfissa. Bengskär
hahmottuu etuvasemmalla. Tämä on elämää mitä harvoin kohtaa ja joka säilyy loppuun
saakka harmaissa aivosoluissa.
20.6.2002 torstai
Teemme tuulenmukaiset navigointi suunnitelmat sisäänajoon Hangon
satamaan. Pääsemme sivutuuleen aamulla viiden maissa. Tero vie venettä
nautinnollisesti Hangon karikkojen välissä. Kello kuusi aamulla avitamme pariin
kertaan perämoottorilla veneen Itäsataman laituriin. Pienet siivoukset.
Kömmimme laiturille. Tero tarjoaa Captain Morganit.
Olemme huojentuneita. Mittaamme laituria kuin ankat, koska jalat eivät suostu
ottamaan 20 cm pitempiä askelia. Olut olisi tehnyt poikaa, mutta uni kutsuu.
Painumme punkkaan, ja ryhdyn kuuntelemaan poikien konserttia, ei kai taas,
eihän täällä saa nukut….
Parin tunnin unien jälkeen aamupalalle, saunaan ja palkitseva olut.
Liikennöitsijä
Masa saapuu autolla, palauttamaan meidät perheidemme pariin ja Juhannuksen
viettoon.
Meri Selitykset
En ihmettele miksi
on olemassa katsastussäännöt ja katsastusvarusteet.
Kun on vähintään
kaksi tai korvaava varuste, ollaan paljon turvallisimmilla vesillä.
Vene kun pysähtyy
tai keli mättää, on ongelma. Auto kun pysähtyy, voi kävellä kotiin tai nostaa
peukalon pystyyn.
Erilaiset solmut
on hyvä osata, myös paineen alla. Esim. kuinka saadaan jännitetty köysi
solmittua toisella köydellä, jotta voidaan katkaista kiinnitys.
Pidä tavaroista
huolta. Menetimme jollan, perämoottorin, A-tikkaat, Jerry-kanisterin, 2kpl
lepuuttajia, vinssin kammen, kaksi ämpäriä ja osan itsekunnioitusta niiden
myötä.
Kiitos matkamme tukemisesta:
Vaimoillemme ja perheillemme.
Masalle maa kuljetuksista.
Pekalle, joka toimi
tukihenkilönä maissa.
Työnantajillemme,
jotka ovat tukeneet palkan muodossa.
t.Taito